Kirja: EU-jäsenyys mullisti Suomen hallitsemistavan

Vuonna 1951 Euroopan hiili- ja teräsyhteisönä aloittanut kuuden valtion (Ranska, Saksa, Italia ja Benelux-maat) löyhähkö liittouma on kehittynyt 27 maan yhteisöksi, jonka päämajat Brysselissä ja Strasbourgissa ovat lähes kellon ympäri kuhisevia mehiläispesiä ja jonka lainsäädäntö ajaa monissa asioissa kansallisen päätöksenteon yli. 

Suomen kolmas tasavalta (Gaudeamus) on neljän tutkijan eli Risto Heiskalan, Jari Aron, Olli Herrasen ja Riku Viitamäen teos siitä, millainen on hallitsemistapa EU-aikakaudella, miten siihen on tultu ja mikä kaikki unioniin ja unionissa vaikuttaa. 

Kirjoittajat kertovat sytykkeeksi kirjalle ne ristiriitaiset tavat, joilla Euroopan unionista puhutaan – sekä sen, ettei EU:sta ja unionin politiikasta heistä ylipäätään puhuta tarpeeksi suhteessa sen painoarvoon ja vaikutuksiin.  

– Suomalaista mediaa seuraamalla näyttää siltä, että suomalainen politiikka tapahtuu Suomessa ja EU taas sijaitsee jossain muualla. Vaikka Suomi on ollut Euroopan unionin jäsenvaltio jo runsaan neljännesvuosisadan, kriisiaikoja lukuun ottamatta EU-politiikka ei saa mediassa läheskään yhtä paljon palstatilaa tai lähetysaikaa kuin kotimaan politiikka, johdannossa kommentoidaan. 

Asia on ikävän helppo median edustajankin allekirjoittaa, jos on lainkaan seurannut EU-politiikkaa. Syitä voi nähdä olevan useita, mutta ne olisivat oman juttunsa aihe. 

kirjan ehkä kiinnostavimmassa osuudessa käydään historiallis-sosiologisella otteella läpi Suomen valtiollista kehitystä autonomian ajasta otsakkeen kolmanteen tasavaltaan.  

Tekijöiden ja melko yleisesti jaettu näkemys on, että (vasta) vuonna 1995 Euroopan unioniin liittymisen myötä Suomesta tuli ideologisesti selkeä länsimaa.  

Samalla kauppaverkostot Euroopan sisämarkkinoihin laajenivat, Suomi kytkeytyi sekä taloudellisesti että poliittisesti muihin jäsenmaihin ja Neuvostoliiton kanssa solmittu YYA-sopimus korvautui rauhankumppanuussopimuksella Naton kanssa.  

Hallintatapa muokkautui Helsinki- ja presidenttikeskeisestä enemmän Bryssel- ja pääministerikeskeiseksi.  

Monet EU:n johtavat jäsenmaat, etenkin Ranska mutta osin myös Saksa, ovat pohjimmiltaan ja edelleen huomattavasti Pohjoismaita hierarkkisempia luokkayhteiskuntia.  

Niissä sosiaalinen liikkuvuus on vähäisempää ja vaikeampaa, minkä näkee edelleen meppien, korkeiden EU-virkamiesten ja ylipäätään poliittisten ja hallinnollisten päättäjien taustoissa unionissa. 

Kirjassa tätä sosiaalista maailmaa kuvataan käymällä läpi niitä seikkoja, jotka ovat tunnistettavissa koko “euroeliitin” jäsenten toiminnassa, ympäristössä, habituksessa ja tavassa työskennellä. 

Heiskala-Aro-Herranen-Viitamäki: Suomen kolmas tasavalta – hallitsemistapa EU-aikakaudella. Gaudeamus, 460 s. 

Juttu on lyhennelmä artikkelista, joka on julkaistu alun perin Suomenmaan aikakauslehdessä lokakuussa 2022.

Digilehden irtonumeroita voit ostaa täältä. Lehden voit tilata täältä.